Kuvissa näkyvän vuolupuukon kahvaan on käytetty lämpökäsiteltyä, polttopuulaatuista huonekuivaa koivua. Terä on Laurin metallin hiiliteräksinen drop-point 80, jonka kiillotin kauttaaltaan. Välilappo on nahkaa. Pintakäsittelynä on öljy ja Liberon-antiikkivaha. Vaha ei vaikuttanut kahvan väriin.
Tein lämpökäsittelyn keittiön liesiuunissa kooltaan 35x40x200-milliseen aihioon, jossa oli ruodon poraus valmiina. Lämpötilat ja muut tekniset seikat löysin VTT:n julkaisemasta tutkimusraportista, joka on ladattavissa tästä:
http://www.vtt.fi/inf/pdf/julkaisut/1996/J814.pdf
Sopiva lämpötila on 200-220 astetta. Lämmön tulee olla yli 150 astetta ja aina alle 260 astetta, muuten puu kuivatislautuu ja savukaasut voivat syttyä palamaan. Jälkimmäinen tapahtuu viimeistään 290 asteessa.
Säädin uunin aluksi 100 asteen lämpötilaan, jotta materiaali kuivaisi vielä lisää. Mitä vähemmän alkukosteutta, sen parempi lujuuden kannalta. Ulkokuivaa tuskin kannattaa käyttää. Pitoaika sadassa asteessa oli 1 tunti. Sen jälkeen nostin lämmön 220 asteeseen, jossa puu sai olla noin kolme tuntia. Puu savutti aluksi hieman, mutta ei ongelmaksi saakka.
Käsittelyn tuloksena syntyi pinnastaan hyvin tumma ja huomattavan kevyt kalikka. Pintapuu oli myös hyvin haurasta, mutta samalla silti kohtuullisen ja kahvaan riittävän kovaa. Sydänpuu ja "paistopintaa" lähinnä ollut pääpuu tummuivat eniten, kuten helanjuuresta ja päältä otetuista kuvista näkyy.
Väri on syvemmältä tiikkiä vaaleampaa, mutta öljyttynä jokseenkin kuin tiikkiä. Luultavasti tunti lisää uunissa ja isompi aihio olisivat tuottanneet tasasävyisemmän ja vähän tummemman kappaleen. Kun kappale on tasaisesti läpivärjäytynyt, sen kaarevat kohdat eivät enää tummu häiritsevästi, kuten petsillä värjättäessä aina tapahtuu.
Joka tapauksessa lämpökäsittely tuottaa täysin käyttökelpoista, helposti kiillottuvaa ja työstettävää sekä kovuudeltaan riittävää materiaalia pelkästä nopeastikasvaneesta polttopuulaatuisesta koivusta ilman erikoisosaamista ja -työkaluja.
