Puukkosepän terä: Keskimääräistä huonompi - keskimäärin halutumpi

Suomen puukkoseura julkaisi vuonna 2011 tekniikan tohtori Juha Perttulan kirjan Puukkoteräkset. Nimensä mukaisesti teos käsittelee puukkoterästen metallurgiaa. Tekijä kertoo kirjallisuuteen perehtymisensä lisäksi tehneensä noin tuhat puukkoteräksiin liittyvää laboratoriokoetta. Kirja on saatavissa pdf-muotoisena tästä.

Perttulan mukaan "Takominen ei välttämättä ole paras tapa terän muotoiluun, vaan hiomalla ja viilaamalla saatetaan saavuttaa helpommin haluttu muoto. Siten, karkaisu ja päästö ovat ainoat välttämättömät metallurgiset toimenpiteet, mitkä jokaisen puukkosepän pitää tuntea. Osaava seppä voi taidokkaan lämpökäsittelyn avulla tehdä kovemman ja sitkeämmän terän kuin mitä teollisuus keskimäärin tuottaa."

Ja edelleen: "Monesti väitetään, että taottu terä on parempi kuin hiomalla tehty terä. Terästehtaalla materiaalia valssataan eli kuumamuokataan varmasti riittävästi, joten lisätaonta ei paranna enää sen ominaisuuksia, mutta väärin tehtynä heikentää niitä. Puukonterän taonta on pikemminkin ulkonäkö ja valmistustekninen asia, joka lisää terän yksilöllisyyttä ja arvoa, kuin metallurginen välttämättömyys."

Tällä taidokkaalla lämpökäsittelyllä näyttää kirjan mukaan tarkoitettavan lähinnä teränsuukarkaisua, jossa hamara jätetään teränsuuta pehmeämmäksi. Sekin onnistuu kirjan mukaan kaikkein varmimmin teollisesti. Jos Perttulaa lukee vielä pidemmälle "toiseen suuntaan", voi sanoa, että osaava takomo voi tuottaa parempia teriä kuin sepät keskimäärin.

Syy tähän seppien menettämään tekniseen etumatkaan löytyy useista seikoista: teollisuus tuottaa yhä parempia ja tasalaatuisempia teräksiä, takomoiden laitekanta ja prosessit lämmönhallintoineen ovat aina vain parempia samalla, kun sepät yhä elävät ahjoineen rauta-aikaa, jossa karkaisun, normalisoinnin ja päästön lämpötilat ovat vaikeita hallita.

Pajapuukkoja tuottavien seppien ei kuitenkaan kannata edellisen perusteella huolestua leivästään: sepänpuukkoa pidetään perinne- ja historiasyistä parempana ja haluttavampana kuin tehdaspuukkoa. Lisäksi asiakkaiden vertailukohtana on todennäköisesti massavalmistettu halpispuukko, ei suinkaan osaavan takomon tuottama laatupuukko. Itse asiassa voi kysyä, löytyykö Suomesta kaikin puolin korkealaatuisia tehdaspuukkoja, ellei suostu pitämään sellaisina jotain kumikahvaisia ja rosteriteräisiä leukuntapaisia "perinnepuukkoja".