Kierrätyspuukko

Tässä kolmas harjoitelmani. Aihiona oli lähes pilalle käytetty, mutta erittäin hyväteräinen hiiliteräksinen työpuukko, joka kannatti sen vuoksi pelastaa "pajapuukoksi".  

Hioin kärjestään kololla olevan teränsuun alas ja samalla laskun uudelleen noin puolestavälistä alkaen sekä oikaisin samalla hamaran. Alun perin hamara oli kärjen läheltä notkolla, niin sanottu clip point, ja sen sen halusin epäkäytännöllisenä ja mielestäni rumana pois.

Kahva on petsattua ja öljyttyä koivua, hela 3,2 mm:n messinkiä. Pehmeä, polttopuulaatuinen koivu ei ole paras kahvamateriaali: kuvio on yksitoikkoinen, terävät kulmat etenkin kolhiutuvat helposti ja kulmien hiominen on työlästä, koska hiominen pitää tehdä varovaisesti.

Helan juuressa näkyvä vaalea osa on epoksia. Se mahtuu ulos hiustakin ohuemmasta raosta ja saa nyt kulua pois omia aikojaan.

Olen pitänyt terän laskun tekoa vaikeana. Näyttää olevan, että se onnistuu vaatimattominkin työkaluin, myös mirkelillä ja vesihiomapaperilla: Kun laskun saa suoralta osaltaan kohdalleen - se ei ole vaikeaa - terän kaareva osa hiotaan mirkelillä vain karkeasti. Sen jälkeen kaareva osa tulee siististi kohdalleen lähes kuin itsestään, kun terää liikkuttaa paperilla jo tehdyn laskun varassa vain pituussuuntaan nostaen ruotoa ylemmäksi sitä mukaa, kun valmista syntyy. Teränsuuta ei saa tietenkään hioa nollaan eli kierrettä ei saa tulla näkyviin työn aikana.

Vaikeampi kertoa kuin tehdä, itse asiassa.